Minusta on tullut kamala.

Juon olutta.
Huomenna on toisiksiviimeiset kisat. Ehkä ikinä.
Itkettäis kamalasti.
Mutta Ne tulee kohta, ei voi olla surullinen.

Äsken riehuin taas. Oa, olen muuttunut ihmisperseeksi.
Luulin että reisi revähti harkassa mutta ei se tainnutkaan, huomenna kisataan.
Niin kuin viimeistä kertaa, niin Se aina sanoo. Huomenna se on melkein totta.

Avain kääntyy lukossa. Täytyy lopettaa.
Tämä on kuin kirjoittaisi salaista kirjettä.

Minä olen muuttanut.

Vapaudenkatu. Vapaus?
Uusi pikkukoti ainakin.
Laitan kuvia kunhan kerkeän, Maikin muistikortti on aivan täynnä.
Olen liian laiska siirtämään koneelle.

Pelottaa mennä katsomaan Pariisin Kevättä koska kupla näiden laulujen hyvyydestä voi mennä humalalla rikki.
Nykyään mulla on aikaa ja nippu tekosyitä olla tekemättä mitään.
Huomenna voisin leipoa.

Istun hämärässä odotan vieläkin hetkeä joka ei lopu koskaan, 
saapuisi hiljaisuus kertoisi minulle kuinka kaikki lopulta katoaa. 
Näen valot taivaalla ja juoksen selässä kylmiä väreitä.
Pariisin Kevät - Kesäyö